Lumen, olosuhteiden ja myöhästymisten takia vastaosasto olisi pitänyt kutsua paikalle jo pari-kolme tuntia ennen kisapartioita. Näin olisi saatu järkevästi briiffattua kaikki, pystytettyä porukalla teltta ja hoitaa muut tarvittavat järjestelyt aina puiden pilkkomisesta kaikkeen muuhun. Aloitus oli tosiaan hieman sähellystä johtuen oikeastaan kaikesta mahdollisesta. Mielestäni kuitenkin kunnialla selvittiin, ja ylimääräisestä asekuljetuksesta huolimatta peli alkoi aikataulussa. Eräs nimeltä mainitsematon turkulainenhan unohti aselaukkunsa sisältöineen Raaheen. Kokoontumispaikalla saatiin myös hieman huonompia uutisia Kuopiosta. Yksi partio ei päässyt paikalle. Partiot jaettiin kahteen osastoon, toiset aloittavat pelin reilun parin kilometrin päästä alueen etelälaidalta, Sanginjoentien varrelta ja kaksi pohjoisesta, Valkiaisjärventien varrelta. Kuinkas ollakaan, logistiikka suosi jalkapartioita, jotka siirrettiin eteläpäähän. Tähän aloituspaikkojen "arpomiseen" vaikutti myös edellämainittu aselasti. Vastaosasto sai onneksi käyttöönsä kaksi moottorikelkkaa ahkioineen/rekineen, joka muodostui pelissä ratkaisevaksi tekijäksi järjestelyjen mahdollistamiseksi. Koska viime hetken peruutuksia tuli myös vastaosastolle, joka jäi aiottua pienemmäksi osastoksi, oli kelkat suorastaan välttämättömyys meille. Rastivahdit eivät olisi kerenneet rasteille ilman kelkkaa ja polttopuita raahattiin kelkoilla useampikin lasti. Huomasimme melkein heti metsään saavuttuamme LA-puhelimet lyhyin antennein täysin turhiksi kapistuksiksi. Ilmeisesti luminen maasto teki radioaalloista melko laiskoja. Ja jokainen paikalla olija varmasti tulee muistamaan, että luntahan siellä metässä riitti. Voi perkele, oikeasti. Sitä oli paljon. Lunta satoi koko viikonlopun ja lämpötila pyöri vain hieman yli nollassa. Sinänsä kiva, ettei peli ollut viikkoa aiemmin pakkasen ollessa parikymmentä astetta tiukempi. Keli kuitenkin oli varusteisiin nähden tosi lämmin ja varsinkin kisapartiot hikoilivat silminnähtävästi aika tosi paljon. Kerrospukeutumiset, supervaatteet ja muut kastuivat ja partio Partanen/Ahosola meinasi varusteistaan huolimatta kalahtaa jäähän tultuaan toiselle rastille. Onneksi oli lämmikettä jos jonkinlaista. Peli alkoi tosiaan hyvästi ajallaan ja partioilla oli aikaa kaksi tuntia edetä ensimmäiselle rastille. Matkaa rastille oli noin kaksi kilometriä linnuntietä. Kuulostaako lyhyeltä? No lisää väliin biljoona kuutiota lunta ja matka alkaa painamaan. Turun partio käytti hyväkseen valmiita latu-uria, mutta hiihdettyään yhdeltä uralta ohi, joutui suunnistamaan umpihangessa kompassilla. Toinen hiihtävä partio (Partanen ja Ahosola) joutuivat varomaan vastaosaston tukikohtaa ja kohtasivat matkalla jalkapartion Madetoja, jonka he tuhosivat. Jalkapartioksi Madetojan veljekset yllättivät kaikki muut pelaajat nopeudellaan; he olivat parhaimmillaan jopa melkein kolme tuntia muita partioita edellä. Partio Rahikainen kärsi ilmeisesti suunnistusvaikeuksista ja yhdestä polvivammasta ja pääsi ensimmäiselle rastille neljän tunnin patikoinnin ja vastaosaston iskun jälkeen. Ensimmäinen rasti oli veden kiehuttaminen. Tehtävänä oli kiehauttaa kuksallinen vettä aikaa vastaan. Arviointiperusteina oli lisäksi tilanteenmukaisuus ja äänenkäyttö. Partanen näytti mallia ja pani vedet kiehumaan ylivoimaisesti nopeiten käyttämällä naurettavien sytkäreiden tai tulitikkujen sijaan tuluksia! Tyylipisteitä ei kuitenkaan jaettu. Hyvästä fyysisestä kunnosta huolimatta rastille ensin saapunut Partasen partio oli melko piipussa ja tilanne herätti kaikissa epäilyksiä, päästäänkö tässä pelissä koskaan maaliin asti. Turkulaiset tulivat rastille hiihdeltyään huvikseen hieman ja ottivat taktiikakseen bensan kanssa läträämisen. Turkulaisten taktiikkana taisi myös olla salainen tainnuta ja hallitse -taktiikka, sillä kirvesmies Läntinen kaatoi miehekkäällä tomahawkillaan puun suoraan rastilla olleiden ihmisten päälle. Vahingoilta kuitenkin säästyttiin ja tilanteelle naureskeltiin. Aika oli hitain, vaikka suoritus oli muutoin mallikelpoinen. Sisukas ja hämmästyttävän nopea Madetojan partio oli kerennyt rastille kävellen hangesta huolimatta. Uria tietysti partio käytti mahdollisimman paljon. Vastaosasto sai muuten ensimmäisen taistelukosketuksen siirtyessään rastille moottorikelkalla. Ajoimme ladulle, jossa turkulaispartio olikin sopivasti asemissa. Turpaan tuli. Kelkkakyyti on muuten melkoista myrkkyä aseille niiden pomppiessa ja hakatessa joka paikkaan. Muovirunkoinen tekele olisi ollut monessa eri palassa, kun Akseli kuritti kelkkaa. Toiselle rastille siirryttäessä molemmat hiihtopartiot joutuivat vastaosaston väijytykseen, mutta turkulaiset yhden miehen ylivoimalla hoitivat tilanteen tyylillä kotiin partio Partasen saadessa siipeensä. Partasen partio joutui vielä matkalla rastille toistamiseen vastaosaston kanssa tekemisiin eikä Ahosolan m185-tasoinen Dragunovikaan pitänyt partiota hengissä, kun meikä jakoi oikeutta Coltilla. Satuimme nimittäin ajamaan neljän hengen kelkkaosastolla aivan Partasen ja Ahosolan viereen vahingossa, jossa nopea tulitaistelu käytiin. Suunnistus läntiselle kakkosrastille oli sangen hankalaa. Polut, urat ja muut olivat metrisen hangen peitossa eikä kelkallakaan ollut asiaa suuren kivisen mäen päälle. Neljähenkinen rastiosastomme siirtyi loppumatkan, n. 300 metriä ylämäkeä rastille ja se oli tosi fyysinen juttu. Aikaa meni reilusti, kun suunnistaminen vaati erityistä tarkkuutta. Onneksi mukana oli GPS-paikannin, joka auttoi sopivasti. Rastille päästiin ja jäimme odottelemaan kilpailijoita. Partanen ja Ahosola tulikin nopeasti perässä ja olivat silmin nähden katki ja poikki. Turkulaiset olivat lukeneet karttaa omalla tavallaan ja odottelivat rastivahteja parin sadan metrin päässä kelkkauralla. Turkulaisetkin saatiin oikeaan paikkaan aikanaan ja nuotiolla maisteltiin vähän kaakaota ja taisipa joku lämmitelläkin. Kakkosrasti oli haavoittuneen evakuointi ja kätkeminen. Raskas fyysinen rasti siis. Tässä turkulaispartio tamperelaisen vahvistusmiehen kera näyttivät, miten mummo virkkaa. Tampereen taistelija tempaisi n. 50-kiloisen rastimiehen, Jarkon, olalleen ja seurasi uraa polkevia Vesakoskea ja Läntistä mukavasti puuskuttaen. Vesakosken partio kätki Jarkon käyttäen hyväksi avaruushuopaa, pressua ja jättivät Jarkolle vielä lämmintä vaatetta, rinkan ja aseen selviytymistä varten. Kätkö peitettiin lumella. Ainoastaan jäljet unohtuivat peittää ja evakuointiosuudella selustan suojaus unohtui. Mainittakoon, että noin satametrinen matka taittui mies olalla neljään minuuttiin! Partanen ja Ahosola kärsivät kolmannen miehen puutteesta ja evakuointiosuus kesti pitkästi yli 10 minuuttia. Kätkö oli hyvä, vaikkei ihan turkulaisten tasalle yltänyt. Toisaalla Madetojan veljekset olivat sykähdelleet kelkkauraa pitkin 20-30 kiloa painavamman taakan kanssa. Madetojat viskasivat evakuoitavan Kimmon ojaan, sylkivät päälle ja peittivät jälkensä. Ei tainnut Kimmo selviytyä "kätkössään". Pisteet kuitenkin ropisivat Madetojille ihan mukavissa määrin nopeudesta. Turkulaiset voittivat kakkosrastin. Arviointiperusteina kakkosrastilla oli nopeus, kätkön naamiointi, selviytymismahdollisuus ja tilanteenmukaisuus. Kolmosrastiin mennessä Madetojan partio joutui odottelemaan muita partioita useita tunteja. Aikataulun venyessä jouduimme lyhentämään kisaa jättämällä yhden rastin pois. Kolmosrastina oli tiedustelurasti, jonka aloitti ensin Madetojat turkulaisten hiihdellessä hakemaan motivaatiota Niilesjärveltä päin. Kolmosrastin aiheena oli kohteen tiedustelu ja lisätehtävänä merkkaus. Pimeän laskeutuessa ja yleisen reiluuden nimissä vastaosastossa kaivettiin valonvahvistimet esiin. Partioilla oli tunti aikaa tiedustella vastaosaston tukikohdasta rinkkojen kätkö. Arvioinnissa otettiin huomioon tulokset ja osumat. Turkulaiset olivat ainoita, jotka väistivät kuulat. Kohteen merkkaamisessa Madetojan partion geardo AP hoiti homman viileästi ja yritti heittää kohteen merkkaamiseen tarkoitetulla valotikulla rinkkojen sijaan Juhaa. Halmeen poika taisi ihmetellä tätä liikettä. Tiedustelutehtävän jälkeen partioita palkittiin vielä pikataipaleella. Matka ei ollut niinkään pitkä, mutta vastaosaston jantterit olivat valmiina. Linnuntietä vain noin kilometri, aikaa kaksi tuntia. Tässä vaiheessa verta janoavat vastaosastolaiset olivat valmistautuneet laittamaan palikkaa rattaisiin niin paljon kuin voi. Partasen partion karvaisempi puolisko, Ahosolan Antti, tylsistyi pikataipaleen odottamiseen ja käytti noin tunnin huoltoajan näppärästi hiippailemalla vastaosaston vartiomiesten ohi ja merkkaamalla reppukätkön valotikullaan. Siitä kolmen pisteen suoritus. Pikataival alkoi ja liikettä havaittiin lännessä. Kelkat liikenteeseen ja jahti alkoi. Turpaanvetomentaliteetilla kelkkojen kyytiin hypänneet vastaosastolaiset saivat kuitenkin tyytyä katkeraan kalkkiin, kun yhteen hiileen puhaltavat partiot antoivat isän kädestä. Pikataival huipentui Valkiaisjärventiellä käytyyn taisteluun, jossa kelkalla heitettiin väkeä kohti partioita. Partioiden liitto vei pitemmän korren ja huolimatta haavoittumisista ja aikasakoista kaikki partiot pääsivät ajoissa maaliin. Siitä alkoi huoltorasti, jonka aikana partiot saivat huoltaa itseään haluamalla tavalla. Huoltorasti oli välttämätön, että ulkopaikkakuntalaiset saisivat tarpeeksi unta pystyäkseen ajamaan kotipaikkakunnalleen sunnuntaipäivän aikana. Huoltorastin lisäksi jäljellä oli vielä yksi testi: taistelukyvyn ylläpitämisen tarkistaminen. Partioiden oli tarkoitus yhdessä suorittaa tuliylläkkö vastaosaston tukikohtaan. Vastaosasto siirtyi nuolemaan näppejään teltalleen, jossa hetken aikaa heitettiin rempseää huulta ja siirryttiin unten maille. Päätimme kuitenkin kaiken kurjuuden lomassa vielä varmistaa alueen ja suorittaa läpi yön vartiointia. Tunnin vartiovuoro ja tunnin kipinävuoro per mies. Demonit kummittelivat metsässä koko yön. Aamun valjetessa vartiomiehet lisääntyivät keskenään ja odoteltiin, jos pitäisi sykkiä tuliylläkön torjuntaan. Jotkut nukkuivat, toiset keittelivät soppaa. Kamina viskattiin teltasta hankeen, kun ei ollut muuta tekemistä ja teltassa oli liian lämpöisää. Herätys oli kaikkea muuta kuin mukava ja se tiivistettiin kolmeen sanaan: kusta, paskaa ja ripulia. Märät vaatteet niskaan ja ulos leikkimään nuotion ääreen. Aikamme odoteltuamme laskimme partioiden pisteet ja suunnittelimme, jos lähtisimme viemään taistelun tukikohdasta vihollisen leiriin. Idea vaikutti hyvältä ja kelkan keula kohti huoltorastia, jossa pojat olivat jo heränneet. Hetken kuluttua taisteluosastomme otti turpaan vasemmalta ja oikealta umpihangessa. No, sattuuhan näitä. Taisteluiden tauottua siirryimme loppubriiffiin ja palkintojen jakoon. Selvisi, että Turun partio voitti 13 pisteellä, Madetojan partio sai 12 pistettä ja Partanen + Ahosola 12 pistettä. Rahikaisen vetämä hajapartio jäi neljänneksi. Kisa oli kärkikolmikon kanssa siis hyvin tiukka. Palkinnoksi Vesakosken sakki vei Jarmo Vähä Gear Workshopin valmistamat talvitaisteluun valmistetut chestrigit. Salainen palkinto on myös luvassa. Vastaosasto toimi oletetulla tehokkuudella. Ilman kelkkoja ei ois hommasta tullut mitään. Kiitän kaikkia pelaajia läsnäolosta. Vastaosaston taistelijat: Joonas Rautiola Timo Niskala Heikki Niskala Juha Halme Mika Nikula Daniel Salli Jarmo Vähä Jukka Kauppila Stepan Erikkilä Jarkko Posio Olli Ahtola Akseli Tornberg Kimmo Pesonen Juri Kuorelahti Jaakko Hänninen Jarno Kotajärvi Raportin kirjoitti Joonas Rautiola. |
Pari
sanaa kuvista: Galleria |
