Jätkä on ollu onnekas, kun on saanu oikeaa opastusta ja infoa harrastuksesta.
Täällä Ruukissa ei ollu mun alottaessa minkäänlaista järjestäytynyttä toimintaa, joten yksinkertaisesti ei tiedetty mistään mitään. Taisin olla alottaessani siinä sun iän tienoilla.
Satuttiin vaan omistamaan kuulapyssyt ja ei tehny tiukkaakaan keksiä, mitä niillä pitäs tehdä. Suojalaseja ymmärrettiin sentään käyttää.
Tosin, aluksi arvioitiin ilotulitelasien kestävyys vähän yläkanttiin
Liikuskeltin sitten aseiden kanssa Ruukin syrjäkujia etsien makeita pelipaikkoja - asekasseista ei ollu tietoakaan, mut hei, meillä ei edelleenkään ollu mitään hajua harrastuksesta, täällä oli vain wittman. Selittää paljon?
Nyt myöhemmin onkin tullu mietittyä, et minkähänlainen kuva ollaan saatu syövytettyä vastaantulevien mieleen. 11v skidit tulee vastaan leikkipyssyjen kanssa... Perus kuva airsoftista.
Löydettiin netistä sitten Softaaja.fi:n -nettisivut, valaistuttiin, hävettiin tekosiamme ja alettiin käymään peleissä Raahessa. Opittiin hetki hetkeltä enemmän harrastuksesta ja siihen kuuluvista normeista sekä velvollisuuksista.
Juoksuhauta oli heino paikka. Myytävien varusteiden otsikot oli täyttä hepreaa vielä sillon
Karaistuttiin, ja eka skenu tuli käytyä aika myöhään - 15 vuotiaana Oulussa. Skenuna oli Road to Abadan, muistaakseni.
Omien kokemusten perusteella pidän aktiivisia yhdistyksiä, muuta järjestäytynyttä toimintaa sekä yksityisiä arvossa - aloittelijat saa heti alussa infoa harrastuksesta, vanhempia unohtamatta.
Siksi onkin suht ikävää mm. PPA:n nykyinen tila. Toivottavasti paranee pian...